|
Post by Roy on Dec 23, 2017 21:42:44 GMT 2
Tallikirja on varattu henkilökunnan päivittämistä varten. Etenkin hoitajien kannattaa silmäillä tekstit lävitse.
|
|
|
Post by Roy on Dec 23, 2017 23:29:55 GMT 2
23.12.2017 | Roy"Jokke nauttimassa ulkoilusta pienestä pakkasesta huolimatta!"Huokaisten istuin alas toimiston tuolille, kuluneen vuoden aiheuttama stressi ja kiire oli viimein hellittänyt, mikä oli tietysti vain ja ainoastaan hyvä asia. Selasin vielä kerran lävitse lomakkeet ja työsopimukset, mutta todettuani kaiken olevan kunnossa annoin papereiden vain levitä pitkin pöytää. Olin vihdoin ja viimein hyvin ansaitulla lomallani, eikä mikään voisi mennä pieleen Camillan huoltaessa talli ja hevoset. Vilkaisin kelloa ja totesin, että nyt on lähdettävä pakkaamaan tavaroita. Tosiaan olimme suuntaamassa jouluksi kotiin vanhempiemme luokse, tosin se ei herättänyt pikkuveljissäni ihan odotettua reaktiota, mutta sain onneksi heidän päänsä käännytettyä. Vaikkemme olleet kovin läheisissä väleissä perheemme kanssa on silti tärkeää muistaa heitä edes joskus. Kävelin tallin käytävän poikki, joka oli tyhjillään. Ei hevosia, ei ihmisiä, vain ihanan rauhallinen hiljaisuus mikä tällä tontilla oli hyvinkin harvinaista. Tarmokkaasti kävelin pihan poikki tarhoille ja kävin vielä heittämässä joulutervehdyksen Jazzylle, jonka maha oli jo hivenen kasvanut. Tamma oli astutettu muutamia viikkoja sitten Camillan täysiverisellä, joten keväällä on luvassa Luotimaan ensimmäinen varsa! Taputin tammaani kaulalle ja tarjosin sille palan porkkanaa, näkisimme taas päivän päästä, mutta siitä huolimatta ikävä painoi rintaani. Oli siitä hevosesta vain tullut niin tärkeä, ettei mitään järkeä..
|
|
Olivia
Hieman eksyksissä
Posts: 6
|
Post by Olivia on Jan 4, 2018 13:05:56 GMT 2
SATUNNAINEN TALLIVUORO w/ Roy
Uusi vuosi oli juhlittu ja vuosi 2O18 lähti käyntiin, vaikka sitä olikin vaikeaa uskoa. Sää oli muuttunut huonommaksi ja pääkallokeleistä ei tahtonut tulla loppua. Tallin kenttäkin oli jään ja veden peitossa eikä siellä pysyisi pystyssä hevonenkaan, joten lähipäivinä talliväki minä ja Valdo mukaan lukien olimme matkanneet läheiselle maneesille ratsastamaan. Minulla oli myös ollut jo kaksi päivää krapula juhlista, jotka vietimme yhdessä sukumme kanssa, eli vieraita oli monia kymmeniä ja olin myös varsin tuohtunut juhlien tapahtumista. Oloani kuitenkin helpotti iltatallin teko Royn kanssa, sillä pääsisin hevosten pariin. Tallille saapuessani parkkeerasin autoni Royn auton viereen, joka oli kerennytkin jo tallille. Liukastelin tallin suuntaan ja mäessä vedinkin nurin tosin sain käteni jäisen maan ja itseni väliin, jotenka en kolhinut itseäni mitä nyt käteni meni ruvelle. Kaiken kukkuraksi Roy tuli talliovista ulos juuri sillä hetkellä, kun vedin nurin ja näin ollen näki kaatumiseni. ”Ootko ok? Se mäki pitää kyllä hiekottaa ettei kaikki vedä siinä nurin.” hetken mun teki mieli vain huutaa, sillä en ollut saanut mahdollisuutta purkaa ärtymystäni juhlien tapahtumista, mutta sen pienoisen hetken mietittyäni en viitsinyt niitä Royn harteille heittää. ”mm joo oon kunnossa…” nousin ylös ja huikkasin miehelle, että menisin puhdistamaan käteni joka tihkui verta pintahaavoista.
Tarhoja siivotessa sain liukastella lisää, mutta onneksi se myös rauhoitti minua ja pystyin jopa nauramaan muutaman hevosen puuhille joiden tarhoja siivosin. En kyllä edelleenkään muistanut kun vain murto-osan Luotimaan hevosten nimistä, mutta ehkä mä hiljalleen ne muistaisin. Kävin myös siivoamassa Valdon tarhan ja ori roikkui jatkuvasti perässäni mitä nyt välillä kävi muutaman heinäkorsen hakemassa pureskeltavakseen. Rapsuttelin sitä tovin ja upotin käteni sen paksuun harjaan mikä ei ihme ja kyllä ollut vielä takussa eilisen harjaukseni jälkeen. Hetken uppouduttuani ajatuksiini katsahdin kelloani ja tajusin, että tarhoja olisi vielä siivottavana ja seuraavat tehtävät jo kutsuivat. Näin ollen lähdin siivoamaan loput tarhoista.
Tänään oli myös vuoden ensimmäinen ratsastustunti ja katsoin sivusta, kun nuoremmat kävivät hakemassa ratsunsa ja auttelin jos oli tarve sekä kävin myös hakemassa yhden tuntilaisen ratsun karkuteiltä kun tyttö oli kaatunut ja heppa päässyt karkuun. Ratsukoiden lähtiessä Royn perässä maneesille jäin hetkeksi juomaan kahvia ja söin ottamani eväät samalla lukien lehtiä mitä tallituvasta sattui löytymään sekä heppojen tarinavihkoja joihin tuntilaiset olivat kirjoittaneet. Lapsien kirjoitukset saivat minut hymyilemään ja kun olin syönyt lähdin Valdon luokse. Matkalla tarhoille törmäsin kuitenkin Hunteriin ja Maximiin. En ollut jutellut pojille vielä kertaakaan, vaan Roy oli vain esitellyt meidät toisillemme. Moikkasin veljeksille ja käveltyäni heidän ohi kuulin toisen kysyvän ”Hei blondi, tiedätkös onko Roy missä?” naurahdin tervehdykselle, vaikka olihan se ymmärrettävää etteivät he muistaisi vielä nimeäni. ”Hei vain Hunter ja Roy on maneesilla pitämässä tuntia, mikä sinun pitäisi kyllä oletettavasti tietää.” Iskuni takaisin sai Hunterin hetkeksi hiljaiseksi ja Maxim naurahti hänen vierellään, eikä poika sitten loppujen lopuksi sanonutkaan enää mitään vaan molemmat jatkoivat matkaansa. Tervehdin jälleen Valdoa, joka tuli heinäkasoiltaan portille vastaan ja ajattelin puuhastella orin kanssa tarhassa sen aikaa, kun Roy on pitämässä tuntia.
Venyttelin Valdon kanssa ja yritin parhaani mukaan opettaa sille joitain pieniä ja yksinkertaisia temppuja. Se joko hoksasi ne heti tai sitten ei laisinkaan, ja näissä tapauksissa se otti itseensä jos ei saanut palkintoaan. Jonkun ajan päästä kuitenkin huomasin ratsukoiden tulevan takaisin, jotenka kipitin (kirjaimellisesti) talliin takaisin. Se oli mukavaa kuunnella tuntilaisten puheensorinaa liittyen tuntiin ja tarpeen tullen taas auttaa. Viedessäni yhden hevosen varusteita satulahuoneeseen olin törmätä päin näköä Royhin, joka pinkoi ovesta kuin aropupu. ”Oho anteeks! Hei jatka karsinoiden siivoamisella, mun pitää äkkiä käydä asioilla, mutta tuun niin pian kun pääsen takaisin.” Ennen kuin kerkesin vastaamaan miehelle oli hän jo poistunut ja näin ollen palasin auttamaan tuntilaisia, kunnes kaikki olivat valmiita. Yksi tuntilaisista suostui odotellessaan auttamaan minua karsinoiden siivouksessa ja sain kuulla vakiokävijältä hevosista paljon, joista osa jäi ehkä myös muistiin. Tunnin kuluttua tätä nuorta tyttöä tultiin hakemaan, jotenka jatkoin yksikseni karsinoiden siivousta.
Kello alkoi olemaan sen verran paljn, että päätin lähteä hiljalleen hakemaan hevosia sisälle tosin ongelmana oli se, että Roy ei ollut vielä palannut ja en tiennyt suurimman osan hevosen karsinaa tai tietäisin jos olisin muistanut hevosten nimet. Onneksi kahden ensimmäisen hevosen jälkeen Royn auto kuitenkin kaarsi pihalle ja mies tuli auttamaan. Tällä kertaa painoin hevosten nimiä sekä niiden tarhoja ja karsinoita niin paljon mieleen kun suinkin vain kykenin muistamaan. Roy varmastikin näki ilmeen kasvoillani ja sen, että en todellakaan muistaisi näitä kaikkia ja totesi ”Älä huoli, kyllä sä kaikki ajan myötä muistat. Älä ota liikaa paineita, sä voit aina kysyä jos on tarvis.” Hymyilin miehelle ja kävin vielä hakemassa piharivistön hevoset mukaan lukien Valdon.
Iltaruokien antamisen ja aamuruokien laittamisen jälkeen olimme valmiita molemmat lähtemään kotiin päin. Roy vielä näytti minulle mistä kaikki tallin valot sammutettaisiin ja kertoi perus infoa mitä minun tulisi tietää työntekijänä, kunnes molemmat lähdimme kohti parkkipaikkaa. Lumi oli hiljalleen satanut maahan, joka tietenkin tarkoitti jään peittymistä lumen alle ja mitä siitä taas seuraa? Parkkipaikalle päästyämme molemmat meinasimme kaatua samalla hetkellä tosin vain yksi meistä päätyi maahan asti ja kuka muukaan se olisi kuin minä. Siinä vaiheessa latelin muutamat kirosanat ilmaan ja Roy nauroi samalla tarjoten kättään avuksi nousemiseen. Tartuin miehen käteen joka veti minut ylös ja loppuen lopuksi minäkin nauroin, kun sanoimme toisillemme heipat ennen autoihimme nousemista.
|
|
|
Post by Roy on Jan 4, 2018 15:16:21 GMT 2
Sekalainen seurakunta - Roy
Nojasin syväälle toimistotuoliini ja naputin kynän kärjellä pöytää. Tunnit olivat alkamaisillaan, mutta onnekseni tänään oli Camillan työvuoro, joten minulla oli aikaa vain ajatella ja ihmetellä. Huokaisin syvään ja tartuin pöydällä lojuneeseen paperinivaskaan, en osannut edes arvata yritystä perustaessani, että paperi sotkut tulisivat olemaan näinkin uuvuttavia ja harvinaisen tylsää hommaa. Toimiston ovi kävi ja nopealla vilkaisulla huomasin Olivian tulleen hörppäämän kupin kahvia. "Hajottaako?" tuo kysyi, enkä voinut muuta kuin nyökätä. "Paperitöitä, jos haluat yhden elämänohjeen, niin älä ikinä hanki töitä missä täytyy pyöritellä näitä", totesin ja heitin turhautuneena paperit pitkin pöytää. Olivia katsoi minua ehkä hieman säälien, ei sillä, että tuon työ olisi ollut yhtään sen helpompaa, mutta silti. Vihasin papereita ja olin tällä hetkellä erittäin valmis tuikkaamaan koko röttelön tuleen. "Ehkä sun pitäisi palkata joku tekemään tuo?" nainen ehdotti, mutta heilautin vain kättäni. "Ei sitä koskaan tiedä millaisen Matti-meikäläisen sieltä saa yrityksen asioita sotkemaan", vastasin ja Olivia vain kohautti olkiaan. "Et ole Hunteria nähnyt?" kysyin, mutta Olivia pudisti päätään. "Ei ole näkynyt koko päivänä, siitä minun pitikin kysyä. Mitäs Been kanssa?" "Se pitäisi ainakin juoksuttaa, ettei siitä täysin pölvästi tule", sanoin ja Olivia ilmoitti tekevänsä sen.
Niinpä hän palasi töidensä pariin ja minä jäin katkerana keräämään papereita jotka olin paiskonut ympäriinsä. Ehkä pitäisi harjoitella enemmän itsehillintää, niin homma saattaisi helpottua kun ei jatkuvasti tarvitse kerätä kadonneita papereita pitkin lattioita. Muutenkin koko toimisto oli kuin pommin jäljiltä, ehkä pitäisi palkata joku siivoamaan moinen sotku. Olin tuskin ennättänyt palata takaisin töideni pariin kun Maxim pamahti ovesta sisään. Laskin lukulasit päästäni ja katsoin poikaa kulmieni alta. "Mitä tällä kertaa?" "Weepu pääsi taas karkuun tytöiltä. Siltä on kolmesta jalasta kengät irti", ei hyvää päivää, niin minun tuuriani tämäkin. "Mahtavaa, missä se ponin pahus nyt on?" kysyin lievästi ärtyneenä. "Toin sen pesarille, ei kengittäjä ehtisi poiketa täällä?" "Meidän kengittäjämme on tällä hetkellä pitämässä tuntia maneesissa, että ei nyt välttämättä. Ota Weepu pois tunneilta tänään, ei sitä saa ehjänä maneesille ilman hokkeja", tokaisin ja Maxim lähti matkoihinsa. Olin sen verran tuohtunut etten edes yrittäny jatkaa töitä papereiden parissa, vaan päätin mennä kiertelemään talliin.
Tallissa kävi kunnon tohina, kun oppilaat hinkkasivat ja puunasivat ponejaan kiiltäviksi ja toiset taas yrittivät saada Elliä sisälle tallin ovista. Olivian avustuksella musta hevonen saatiin kuin saatiinkin lopulta ovista sisään ja karsinaan. "Anteeksi?" joku huhuili takaani. Kyseessä oli vastikään tallille hevosensa tuonut Henrietta. "Ai, terve. Mites olette viihtyneet täällä?" "Hyvin ollaan, ajattelin vain kysäistä, että onko pää poluilla siis valaistut tiet?" "Juu, on kyllä", vastasin ja samassa tyttö kitti minua ja lähti suitset olallaan ulos kohti pihariviä. Välillä sitä toivoi, että olisi itselläkin aikaa vain lähteä maastoilemaan, mutta valitettvasti varsin harvoin pääsin itse kapuamaan hevosen selkään, etenkin arkisin.
|
|
|
Post by Roy on Jan 6, 2018 21:08:38 GMT 2
Lauantaina 6.1 - Roy feat. OliviaOlin uusien työvuorolistojen mukaisesti tullut lauantaina suorittamaan iltatallin ja ratsastamaan muutaman hevosen, jotka kaipasivat liikuntaa näin vapaapäivänäkin. Tuskin ennätin aloittaa töitäni, kun Olivia käveli tallin ovista sisään. "Valdoako tulit ratsastamaan?" kysäisin hymyssä suin ja Olivia nyökkäsi. "Kyllä vain", tuo lisäsi ja katosi satulahuoneeseen. Olivia oli varustanut hevosensa ja suunnannut maneesille hölkkäilemään, olin vielä muistuttanut tuota autoista, mutta nainen vain naurahti ja sanoi pärjäävänsä, niin kai sitten. Jatkoin omien töideni parissa ja odotin Olivian paluuta, sillä minulla oli tuolle ehdotus. Olin ennättänyt juuri ottaa kaikki hevoset sisään kun nainen vihdoin ja viimein rahtasi Valdon tavaroita takaisin talliin. "Oliko hyvä ratsastus?" kysäisin. "Ihan mukiin menevä", Olivia vastasi. Nojasin satulahuoneen oviaukkoa vasten ja katsoin Oliviaa ivallisesti hymyillen. "Miksi tuo ilme?" nainen kysyi huvittuneena. "Rob kaipaisi liikuntaa, se kun on tuommoinen massiivinen pallo", tokaisin ja sain Olivian selvästi kiinnostumaan. "Vaikket olekkaan tänään vuorossa voisit läpiratsastaa sen, saisit tallityöntekijänä vähän tutustua hevoseen selästäkin", sanoin, eikä Oliviaa tarvinnut kahdesti käskeä. Tuo haki vanhan herran käytävälle, harjasi ja varusti. Olivia vei ponin kentälle, vaikka pohja olikin hieman tohjona ja huono, mutta kyllä siinä ratsastamaan pystyisi. Vaikeuksien kautta voittoon ja lopulta Rob alkoi näyttämään enemmän ponilta kuin nelijalkaiselta tynnyriltä.
|
|
|
Post by ovudeajog on Apr 19, 2019 11:55:59 GMT 2
|
|
|
Post by exaxulawicap on Apr 25, 2019 11:03:03 GMT 2
|
|
|
Post by edenbumez on Apr 25, 2019 13:21:59 GMT 2
|
|
|
Post by enejumujowoye on May 8, 2019 21:34:46 GMT 2
|
|